Jenkkien jättimäinen sotakone kävi Helsingissä, YLE linkki. Mutta ei siitä sen enempää…”Tavallaan karkasin” olivat Keijjon viimeiset sanat somessa.Keijjon sarjakuvat ovat nyt ehkä ajankohtaisempia kuin koskaan, linkki.

Tän blogauksen lopussa on kategoria-linkkeinä ”Mrrrttakerho!” ja ”Nana”, niistä näkee vähän meen menneitä meininkejä.

Roheen omat sivut tämän linkin takana.

Tamperelainen teki juuri myös jutun Roheesta, linkki.

Tää kymmenen vuoden ikäinen blogi antaa hyvän perspektiivin siihen, että vain muutos on ikuista. Jaksamisasioissa pitää myös muistaa, että reumankin perusoire on väsymys, (linkki: reumaliiton artikkeli aiheesta). Noniin, mutta vielä pari kuvaa Rohee-sarjiksista ja Vanhan Kirkon kahvilalle tekemäni pikku mainos:

Ja se mainos:

.

Laitetaanpa vielä suora linkki tuohon allekirjoitteluhommaan.

Ohhoh viimeisin pridemerkintä täällä blogissa näyttäis olevan vuodelta 2018, jolloin Putin ja Trump kokousti Helsingissä?

Tämän vuoden Mansepridesta kuvaraporttia julkaisi ainakin Ranneliike ja Aamulehti kirjoitti jutun laajemmalla kulmalla.

Jos Kurdien tilanne kiinnostaa, niin olen aikaisemmin (2020) tehnyt kokoavaa postausta Rojava-aiheesta.

.

Muistatteko Squat Denan? Sillä on vielä kotisivut internetin syövereissä, täällä.

Koitan olla tarkkana, kun innostuin poliittisesta anarkismista ekan kerran joskus 10 vuotta sitten, tyrkytin kaikille yhtä totuuttani. Nyt neljäkymmentävuotiaana kädenlämpöiseksi sosiaalidemokraatiksi vajonneena ymmärrän (liikaakin) erilaisia näkemyksiä. Kaikki eivät tarvitse hartautta elämäänsä. Kerron nyt tämmöisestä mun jutusta, koska se on tän blogin ajatus, kertoa mulle tärkeistä asioista. Jos kuulostan puolustelevalta, se liittyy siihen, että mulla on lähipiirissäkin hengellistä väkivaltaa kokeneita. Olkaa rauhassa, hurahdukseni on maltillinen! Ei mulla tietenkään ole myöskään mitään sitä vastaan, että joku löytää  skeittitapulimeiningin tämän kautta tai minkä vaan meiningin. Onko joku löytänyt anarkistimeiningin mun blogin kautta, sitäkin voi epäillä? Ehkä tämmöinen sarjisblogimuoto on kuitenkin lähinnä samanmielisten yhteiskulttuurihymistelyä, Ja siinä on oma arvonsa. Jos nyt tällä myyntipuheella jotain kiinnostaa  perehtyä Vanhan Kirkon meininkiin paremmin, niin seuraa linkit:

Vanha Kirkko facebookissa, Instassa ja Vanhan Kirkon omat sivut. Skeittitapuli erikseen täällä. Nuin!

.

Maailman väestön määrä ainakin kääntynee laskuun ehkä seuraavina vuosikymmeninä (Lähteenä YLE-artikkeli). Massiiviset luontokadon ja ilmastokatastrofin ongelmat tietty pitää ratkaista siitä huolimatta…

Trendaako asketismi, rahareformi ja antikapitalismi jo vuonna 2022?

.

.

Elokapina laittaa ainakin jo ison vaihteen silmään kun Syyskapina alkaa 29.9 LINKKI.Nyt siis tilanne on se, että Valta-trilogian vika osa, Okanaamio, julkaistuu mahdollisesti Varjokirjamessuilla 23.-24. 10 TAI viimeistään Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla 13.-14.11. Ja sitten Oulun sarjakuvafestivaaleilla 18.-21.11 mulla on näyttely koko trilogian originaaleista! Wou! NAVIGOINTISIVU TOSSA YLHÄÄLLÄ TAI TÄSSÄ.

Siellä on kaikki Morkun valtaukset ja Kiakkovierasjuhlat ja Vuohiksen palot ja monet pienet ja unohtuneet käänteet.KYL TÄÄ TÄST!

.

Sarjakuvan jälkeen koko juttu tekstinä, linkit ja termit.

Vielä koko juttu tekstinä, muutama sana pitempänä kuin sarjakuva:

Olin kävellyt meren rantaan. Kun suljin silmäni raskaat, mustat aallot kohahtelivat. Siinä unen ja valveen rajalla luokseni tulivat kuvitteelliset vassarijäbät. ”Mikä vasemmistoa vaivaa?”, he kysyivät ja vastasivat itse: ”Liikaherkkyys; cancel-kulttuuri, identiteettipolitiikka, moralistinen tuomitsevuus, kaunavasemmisto, vampyyrilinna!”. ”Odottakaas”, minä toppuuttelin heitä. ”Eli mitään ei saa sanoa!”, vassarit tarkensivat. Avasin silmäni. Iltapäivätorkuista ei tulisi taaskaan mitään. ”Otan kantaa mutkan kautta”, sanoin. Aloin kertoa vassareille sarjakuvajulkkareista, joissa olimme käyneet erään kerran Niko-Petteri Nivan, taitavan oululaispiirtäjän kanssa. Kerroin, miten olin nurkkapöydän pimeässä marissut Nivalle, miten stereotyyppistä julkaistun sarjakuvan afrikkalaisten kuvaus oli. Uhosin, että olisin sanonut tästä piirtäjälle, mutta en ollut saanut puheenvuoroa. ”Hyvä!” Niva sanoi painokkaasti. ”Suotta olisit pahoittanut hänen mielensä kesken julkkareiden!”. Myöhemmin mietin tätä huomautusta ja tajusin, että Niva oli täysin oikeassa. Tuomitsevuudellani olisin vain pahoittanut piirtäjän mielen, mutta mitään ei olisi saavutettu, eikä mikään olisi parantunut. Kuvaan tietenkin sopi, etten ollut edes lukenut tätä sarjakuvaa. Myöhemmin luin, eikä se ollut selvästikään pahantahtoisesti piirretty. Stereotyyppisestä kuvauksesta pitää tietenkin puhua, mutta eri tilanteessa ja keskustelussa asianosaisten näkemysten pitää olla keskiössä (esimerkiksi Tarmo Koiviston stereotyyppisen afrikkalaiskuvauksen poistaminen Tampere kuplii -tapahtuman julisteesta 2019 oli lähtöisin sellaisista festivaalikävijöistä, joita asia koski, ja näin ollen se oli oikea ratkaisu). Jatkoin kertomalla vassareille miten olin myös toisessa yhteydessä väitellyt ruskean ihmisen kanssa siitä, ovatko rastat valkoisella kulttuurista omimista. Tässä olin siis taas länkyttänyt sellaisesta asiasta, josta keskustelukumppanillani oli paljon omakohtaisempaa ja paljon oikeutetumpaa sanottavaa. ”Näin olen todistanut teille, että olen ääliö”, sanoin kitkerästi hymyillen vassareille. Tämän ei ole ollut tarkoitus olla mikään maolainen julkinen itsekritiikki, vaan johdattaa vassarit huomaamaan, että puhuin kokemuksesta kaikin tavoin erehtyvänä ihmisenä. Olin erehtyväinen sellaisella tavalla, joka voisi aiheuttaa puhumisen liikaherkkyydestä (väärin mitoitettu ja ajoitettu kritiikki) JA sellaisella, joka on tyypillistä etuoikeutetuille mulkuille. Sitten aloin kertoa teoriastani. ”Omaa toimintaani yritän parantaa Milla Paloniemeltä saadulla opilla”, sanoin. ”Kuvittelen siisteimmän mahdollisen tyypin ja sitten kuvittelen miten se toimisi kussakin tilanteessa. Kuvittelemani tyyppi on skarppi, tiedostava, armollinen, ystävällinen ja loputtoman tyyni, kuin meri. Minun etuoikeuteni ja velvollisuuteni on kelata tällaista.” Sitten näytin partajäbille vähemmistöön kuuluvan hahmon, jota kaikkialla seurasivat mikroagressiota tihkuvat katseet ja avoin viha. Pyysin heitä eläytymään siihen, miten vähemmistön jäsen pettyy kohdatessaan saman tympeyden ja ulossulkemisen myös vasemmiston parissa. ”Vähemmistöisyys on jotain, mistä ei voi kävellä pois”, sanoin. ”Se on osa ihmistä. Siksi se on tärkeää ja kipeääkin. Etuoikeutettu voi filosofeerata monesta aiheesta etäisyyden päästä, mutta sama aihe koskee toista kipeästi ja suoraan. Minä en vaadi toiselta mitään, vähiten laittamaan itsensä syrjään jonkin korkeamman hyvän vuoksi. Yritän kuunnella häntä”, selitin. Sitten paljastin teoriani sen koko yksinkertaisuudessaan. Kutsuin sitä ”miten viihdytään vampyyrilinnassa”-teoriaksi ja sen neljä väitettä olivat: Pitää hoitaa mahdollisimman vähän asioita netissä, koska netti luo kasvotonta toraa. Pitää rakastaa hyvää tarkoittavia ihmisiä (myös minun kaltaisiani tyhmiä). Etuoikeutettujen pitää jaksaa vielä hiukan ponnistaa empatian ja kuuntelemisen saralla. Ja vähemmistöille pitää olla separatistisia tiloja, joissa saa levätä. Jatkoin perusteluani: ”Intersektionaalisuuden tarve ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään. Tarve sille, että tunnistetaan sorron eri muodot eri ryhmien kohdalla”. Nämä sanat lausuin nokkelasti vampyyrin hahmon ottaneena, korkean kivilinnoitukseni muurilta. Sitten näytin jäbille tuulenpiiskaaman Tiibetiläisen vuorenrinteen, jolle olin noussut vuorikiipelijän hahmossa. ”Me tarvitsemme toisiamme”, vuori huokaisi. Näin yläpuolellani kurkottavan käden, apua tarjoavan ja sitä samalla pyytävän. Samoin kurkotti käsi alapuoleltani. Totuus oli, että kukaan meistä ei selviäisi vuorelle/vuorelta yksin. Tuulen läpi huusin: ”Tarvitsemme kaikki mukaan torjumaan ilmastokatastrofia, tuhokapitalismia ja fasismin uutta nousua. Yhdessä, eromme tunnistaen”. Sitten palasin rannalle. Silmäni tuntuivat raskailta, olin ehkä sittenkin nukahtamssa. ”Tosi yksinkertaista”, mutisin. ”Ei ole syytä syyllistää vähemmistöjä vasemmiston ongelmista”. Vassarijäbät alkoivat haipua ilmaan. ”Mitä ne oikeat ongelmat sitten ovat”, he vielä nyreinä kuiskivat. Mutta minä olin nukahtamassa, enkä jaksanut enää vastata kunnolla, mutisin vain: ”Mm… persujen pelko lamauttaa… omaa taloudellista vaihtoehtoa, rahareformia ja perustuloa ei uskalleta ajaa..mm…”. Sitten enää raskaat mustat aallot kohahtelivat ja niin minä kuin vassaritkin olimme poissa.

Termit ja linkit:

Vasemmisto = tässä hyvin väljästi parlamentaarinen vasemmisto, vihreät, kommunistit, feministit, anarkistit, antiautoritäärit ja muut hyvien puolella rimpuilevat piruparat

Cansel-kulttuuri = linkki Wikipediaan

Vampyyrilinna= vasemmiston ahdistavaa keskusteluilmapiiriä kuvaava metafora tästä esseestä. Tämä ja esim. Veikka Lahtisen ”Olin sosiaalisen oikeudenmukaiseuuden soturi”-artikkeli ovat osaltaan innoittaneet mua tämän piirtämiseen.

Separatistinen= tässä yhteydessä eristäytyvä, vain vähemmistölle itselleen tarkoitettu ja sen ehdoilla toimiva fyysinen tai esim. netissä oleva tila.

Intersektionaalinen = kamppailujenvälinen, esim. sukupuolta, luokkaa, seksuaalista suuntautumista ja etnisyyttä yhdessä huomiova katsantotapa.

Inklusiivinen= Mukaan ottava

Rahareformi= Rahauudistus, tässä tapauksessa siirtyminen lainana luodusta rahasta demokraattisesti ohjattuun rahaan.

.

Biggest problem with anarchist is that they are all unbelievably hard-working people and always underestimate lazyness of the world.

Then artist..

.

On yhteismitattomia todellisuuksia, jotka eivät aukene selittämällä: siksi tarvitaan kieltä, joka puhuttelee tunteen tasolla, vajoamatta kuitenkaan karkeampaan kiihotukseen (tätä voi ajatella vaikka romantiikan ja valistuksen perintöjen yhteensovittamisena).Jossain tapauksessa on ihan hyvä muistaa, etteivät kaikki ole korkeakoulutettuja tai siihen suuntautuneita. Itse olen myös kokenut usein mielekkääksi etsiä vierasperäisille termeille suomesta johdettuja vastineita. Noloa silti heittätyä tahallaan typeräksi yhden vierasperäisen sanan edessä, kun meillä kuitenkin on tämä google jne. Mitä laitaoikeistoon tulee, olisi hyvä sekä huomata yhteydet vaikka perussuomalaisten ja uusnatsien välillä ja toisaalta tunnistaa heidän taktiikoidensa eroavuudet.Noloa on myös suomalaisten isojenkin medioiden tasapuolisuuden harhan ylläpito, sen esittäminen, että ihmisyyden kieltäjien kiihotus pitäisi esittää mediassa tasa-arvoisina mielipiteinä, jonain ”toisena näkökulmana”.Tarkoitan tätä  ”neutraalin” median käsitteen takana piilottelua, joka on antanut esim. perussuomalaisille valtavasti tilaa levittää törkyään.Voiko sanojen kieltäminen kasvattaa niiden loukkaavaa voimaa, synnyttää sanamagian, että sitten kun joku huutaa n- tai t-sanoja, niiden loukkaavuus onkin musertavaa? Itse uskon ainoastaan siihen, ettei kenenkään tarvitse tottua kuulemaan itsestä halventavin termein puhumista. Yhteisön tuomitsevuus törkeyksien heittäjille on heikommassa asemassa olevan suojelua. Paljon on muuttunut ja kamppailu jatkuu. Jakamattoman ihmisarvon maailmankuva versus vastavalistuksen & fasismin projekti tulevat vielä pitkään ottamaan yhteen, niin uskon. Kohtuullisesti pärjäämme, mutta löysäilyyn ei ole kyllä yhtään varaa. Kuvituksessa on hyödynnytty nuoruuteni urbaanilegendaa siitä, että jos ajaa päänsä kaljuksi, hieroo siihen mobilaattia ja laittaa kelmun siihen päälle, menee ”sekiksiin”. Ennenkin oli nerokasta 😀 Tästäkin nyt voi olla eri mieltä, esim. Pontus Purokuru on käsittääkseni halunnut tietoisesti käyttää ”kommunismi” sanaa esim. ”Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi”-kirjansa nimessä monipuolistaakseen ja vahvistaakseen sanan positiivisia merkityksiä. Melko tehokkaasti tuo Neuvostoliiton valtiososialismi terroreineen ja vankileirien saaristoineen kyllä pilasi sanan. Noniin tälleen!

.

Erittäin laajan ja syvällisen katsauksen Rojavan vallankumoukseen tarjoaa ”Vuoristojoen matkassa on monta mutkaa – johdatus Rojavan vallankumoukseen” -artikkeli tämän linkin takana (toimitus.co).

Onnistuinpa jotenkin erityisen epäselvästi selittämään tuon. No, pääidea on se, että alueella on parlamentaarisen valtion rakenteet ulospäin, mutta päätöksenteko tapahtuu anarkistisesti, suoran ruohonjuuritason demokratian keinoin. Lukekaa paremmin selitettynä täältä: ”Rojava – vallankumous puun ja kuoren välissä” linkki täällä (takku.net)Abdullah Öcalanin ”Elämän vapauttaminen – naisten vallankumous: naisten vallankumous” -artikkeli löytyy tämän linkin takaa (toimitus.co)

Dilan Dirikin ”Feminismi ja kurdien vapautusliike” -artikkeli löytyy tämän linkin takaa (rotvalli.ninja).Make Rojava Green Again löytyy facebookista tämän linkin takaa.Juuri tällä hetkellä yksi Rojavan suurimmista uhista on Turkki. Turkkia kannattaa siksi boikotoida ja boikottikampanjasta levittää tietoa: kampanjalla on esim. facebook-sivu (facebook-sivun linkki). Turkin sisäinenkin ihmisoikeustilanne (esim. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtelu) on sen verran brutaalia, että jo pelkästään sen takia kannattaa liittyä boikottiin.

Suomalaisista Rojavassa auttamassa olleista mediassa ovat esiintyneet ainakin Avesta (ylen juttu) ja Arîel (iltasanoamat).

Ihmisillä on taipumus kuvitella utipioita maantieteellisesti kaukaisiin paikkoihin. Monet kommunistit tekivät virheen kuvitellessaan Neuvostoliittoa tai Kiinaa paratiiseiksi. Rojavakaan ei varmasti ole mikään anarkistinen  taivas maan päällä, mutta paikan päällä käyneiden ihmisten tarinoista välittyy ehdottomasti kannatettava, sekä idealistinen että käytännönläheinen yhteiskuntajärjestys.

”Yhdessä Rojavan puolesta” löytyy täältä, ”Rojavan ystävät Turku” löytyy täältä ja ”Kurdistanin ystävät Tampere täältä.

.