VIELÄ PARI SIVUA HEINÄKUULTA, JOITA EN TULLU SILLOIN JULKAISSEEKSI:

Nokkela viittaus Corto Maltese Siperiassa -albumiin (vai Corto Maltese Samarkandissa hmm).

Nyt alkaa tiukka festarikausi (linkit facetapahtumiina): Porin sarjisfestarit on 27.-28.8

Helsingin festarit on siirtyneet 13.-14. 11.2021 ja

Oulun fesarit on 18.-21.11.2021

.

Kurssikuvaus: ”Oletko kiinnostunut sarjakuvasta taidemuotona? Tällä kurssilla syvennymme sarjakuvailmaisuun ja laajennamme ymmärrystä sarjakuvailmaisun keinoista. Keskustelevan opetuksen ja pienten harjoitusten avulla tutkimme esimerkiksi ideointia, käsikirjoittamista, piirtämistekniikkaa, rytmittämistä ja sarjakuvan eri lajityyppejä. Saat henkilökohtaisen ohjauksen kautta uusia näkökulmia sarjakuvan työstämiseen. Kurssi on tarkoitettu aikuisille ja yli 16-vuotiaille, jotka ovat aiemmin kokeilleet sarjakuvan piirtämistä tai ovat piirtäneet enemmänkin, mutta haluavat saada palautetta ja löytää uusia lähestymistapoja tekemiseensä. Kurssin opettajana toimii sarjakuvapiirtäjä ja kuvataideopettaja Jiipu Uusitalo. Osallistujille lähetetään materiaalitiedot sähköpostilla ennen kurssin alkamista.”

Kurssin tarkemmat tiedot & ilmoittautuminen: TÄÄLLÄ

.

Sarjakuvan jälkeen koko juttu tekstinä, linkit ja termit.

Vielä koko juttu tekstinä, muutama sana pitempänä kuin sarjakuva:

Olin kävellyt meren rantaan. Kun suljin silmäni raskaat, mustat aallot kohahtelivat. Siinä unen ja valveen rajalla luokseni tulivat kuvitteelliset vassarijäbät. ”Mikä vasemmistoa vaivaa?”, he kysyivät ja vastasivat itse: ”Liikaherkkyys; cancel-kulttuuri, identiteettipolitiikka, moralistinen tuomitsevuus, kaunavasemmisto, vampyyrilinna!”. ”Odottakaas”, minä toppuuttelin heitä. ”Eli mitään ei saa sanoa!”, vassarit tarkensivat. Avasin silmäni. Iltapäivätorkuista ei tulisi taaskaan mitään. ”Otan kantaa mutkan kautta”, sanoin. Aloin kertoa vassareille sarjakuvajulkkareista, joissa olimme käyneet erään kerran Niko-Petteri Nivan, taitavan oululaispiirtäjän kanssa. Kerroin, miten olin nurkkapöydän pimeässä marissut Nivalle, miten stereotyyppistä julkaistun sarjakuvan afrikkalaisten kuvaus oli. Uhosin, että olisin sanonut tästä piirtäjälle, mutta en ollut saanut puheenvuoroa. ”Hyvä!” Niva sanoi painokkaasti. ”Suotta olisit pahoittanut hänen mielensä kesken julkkareiden!”. Myöhemmin mietin tätä huomautusta ja tajusin, että Niva oli täysin oikeassa. Tuomitsevuudellani olisin vain pahoittanut piirtäjän mielen, mutta mitään ei olisi saavutettu, eikä mikään olisi parantunut. Kuvaan tietenkin sopi, etten ollut edes lukenut tätä sarjakuvaa. Myöhemmin luin, eikä se ollut selvästikään pahantahtoisesti piirretty. Stereotyyppisestä kuvauksesta pitää tietenkin puhua, mutta eri tilanteessa ja keskustelussa asianosaisten näkemysten pitää olla keskiössä (esimerkiksi Tarmo Koiviston stereotyyppisen afrikkalaiskuvauksen poistaminen Tampere kuplii -tapahtuman julisteesta 2019 oli lähtöisin sellaisista festivaalikävijöistä, joita asia koski, ja näin ollen se oli oikea ratkaisu). Jatkoin kertomalla vassareille miten olin myös toisessa yhteydessä väitellyt ruskean ihmisen kanssa siitä, ovatko rastat valkoisella kulttuurista omimista. Tässä olin siis taas länkyttänyt sellaisesta asiasta, josta keskustelukumppanillani oli paljon omakohtaisempaa ja paljon oikeutetumpaa sanottavaa. ”Näin olen todistanut teille, että olen ääliö”, sanoin kitkerästi hymyillen vassareille. Tämän ei ole ollut tarkoitus olla mikään maolainen julkinen itsekritiikki, vaan johdattaa vassarit huomaamaan, että puhuin kokemuksesta kaikin tavoin erehtyvänä ihmisenä. Olin erehtyväinen sellaisella tavalla, joka voisi aiheuttaa puhumisen liikaherkkyydestä (väärin mitoitettu ja ajoitettu kritiikki) JA sellaisella, joka on tyypillistä etuoikeutetuille mulkuille. Sitten aloin kertoa teoriastani. ”Omaa toimintaani yritän parantaa Milla Paloniemeltä saadulla opilla”, sanoin. ”Kuvittelen siisteimmän mahdollisen tyypin ja sitten kuvittelen miten se toimisi kussakin tilanteessa. Kuvittelemani tyyppi on skarppi, tiedostava, armollinen, ystävällinen ja loputtoman tyyni, kuin meri. Minun etuoikeuteni ja velvollisuuteni on kelata tällaista.” Sitten näytin partajäbille vähemmistöön kuuluvan hahmon, jota kaikkialla seurasivat mikroagressiota tihkuvat katseet ja avoin viha. Pyysin heitä eläytymään siihen, miten vähemmistön jäsen pettyy kohdatessaan saman tympeyden ja ulossulkemisen myös vasemmiston parissa. ”Vähemmistöisyys on jotain, mistä ei voi kävellä pois”, sanoin. ”Se on osa ihmistä. Siksi se on tärkeää ja kipeääkin. Etuoikeutettu voi filosofeerata monesta aiheesta etäisyyden päästä, mutta sama aihe koskee toista kipeästi ja suoraan. Minä en vaadi toiselta mitään, vähiten laittamaan itsensä syrjään jonkin korkeamman hyvän vuoksi. Yritän kuunnella häntä”, selitin. Sitten paljastin teoriani sen koko yksinkertaisuudessaan. Kutsuin sitä ”miten viihdytään vampyyrilinnassa”-teoriaksi ja sen neljä väitettä olivat: Pitää hoitaa mahdollisimman vähän asioita netissä, koska netti luo kasvotonta toraa. Pitää rakastaa hyvää tarkoittavia ihmisiä (myös minun kaltaisiani tyhmiä). Etuoikeutettujen pitää jaksaa vielä hiukan ponnistaa empatian ja kuuntelemisen saralla. Ja vähemmistöille pitää olla separatistisia tiloja, joissa saa levätä. Jatkoin perusteluani: ”Intersektionaalisuuden tarve ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään. Tarve sille, että tunnistetaan sorron eri muodot eri ryhmien kohdalla”. Nämä sanat lausuin nokkelasti vampyyrin hahmon ottaneena, korkean kivilinnoitukseni muurilta. Sitten näytin jäbille tuulenpiiskaaman Tiibetiläisen vuorenrinteen, jolle olin noussut vuorikiipelijän hahmossa. ”Me tarvitsemme toisiamme”, vuori huokaisi. Näin yläpuolellani kurkottavan käden, apua tarjoavan ja sitä samalla pyytävän. Samoin kurkotti käsi alapuoleltani. Totuus oli, että kukaan meistä ei selviäisi vuorelle/vuorelta yksin. Tuulen läpi huusin: ”Tarvitsemme kaikki mukaan torjumaan ilmastokatastrofia, tuhokapitalismia ja fasismin uutta nousua. Yhdessä, eromme tunnistaen”. Sitten palasin rannalle. Silmäni tuntuivat raskailta, olin ehkä sittenkin nukahtamssa. ”Tosi yksinkertaista”, mutisin. ”Ei ole syytä syyllistää vähemmistöjä vasemmiston ongelmista”. Vassarijäbät alkoivat haipua ilmaan. ”Mitä ne oikeat ongelmat sitten ovat”, he vielä nyreinä kuiskivat. Mutta minä olin nukahtamassa, enkä jaksanut enää vastata kunnolla, mutisin vain: ”Mm… persujen pelko lamauttaa… omaa taloudellista vaihtoehtoa, rahareformia ja perustuloa ei uskalleta ajaa..mm…”. Sitten enää raskaat mustat aallot kohahtelivat ja niin minä kuin vassaritkin olimme poissa.

Termit ja linkit:

Vasemmisto = tässä hyvin väljästi parlamentaarinen vasemmisto, vihreät, kommunistit, feministit, anarkistit, antiautoritäärit ja muut hyvien puolella rimpuilevat piruparat

Cansel-kulttuuri = linkki Wikipediaan

Vampyyrilinna= vasemmiston ahdistavaa keskusteluilmapiiriä kuvaava metafora tästä esseestä. Tämä ja esim. Veikka Lahtisen ”Olin sosiaalisen oikeudenmukaiseuuden soturi”-artikkeli ovat osaltaan innoittaneet mua tämän piirtämiseen.

Separatistinen= tässä yhteydessä eristäytyvä, vain vähemmistölle itselleen tarkoitettu ja sen ehdoilla toimiva fyysinen tai esim. netissä oleva tila.

Intersektionaalinen = kamppailujenvälinen, esim. sukupuolta, luokkaa, seksuaalista suuntautumista ja etnisyyttä yhdessä huomiova katsantotapa.

Inklusiivinen= Mukaan ottava

Rahareformi= Rahauudistus, tässä tapauksessa siirtyminen lainana luodusta rahasta demokraattisesti ohjattuun rahaan.

.

.

Sitten: Sukupolvet!

Yleuutinen ilmastonuorten oikeudenkäyntivoitosta Saksassa täällä. Uskon että kaikki, ilmastotoimien vastustajatkin, sinällään tietävät jo tilanteen. Kyse on enää siitä voittaako kuolemanvietin valtaan heittäytyneiden, vai elämää ja inhimillisyyttä ajavien linja.Meemi-idea vapaasti käyttöön otettavaksi ja muokattavaksi! Tossa näkyy vähän meen palstasettinkiä tänä vuonna. Yleuutinen kuumasta ufokesästä täällä.

.

(Valta-trilogian vika osa, ”Okanaamio”, on kustantajan työpöydällä, ilmestynee syksyllä.)

.

.

.

Rakkaus <3

Puupenni -sarjakuva kustantajan sivuilla, täällä.The Dreams of Queer Utopia -antologia täällä.Muuten oli keikat aika vähissä, Njihen näin kahdesti ja keväällä näin loputtomasti striimattuja keikkoja Vastavirta-klubin youtubesta.

.

pla

Kyökkipsykologiaa.Kaivonnaisia yms liittyy tuulimyllyihin, mut jollain ois ees kirjastot ja sairaalat pidettävä pyörimässä. Ydinenergia on vähän huono kuin myllyt ja loppusijoitusluolat jää pian meren alle. Ja fossiiliset tosiaan saa meidät keittymään kuin entiset sammakot.Systeemissä, jossa raha luodaan velkana on pakko pyrkiä talouden kasvuun jotta yhteiskunta pyörii; jengi saa palkkansa, maksaa veronsa ja yhteiskunta pystyy tuottamaan hyvinvoinnin. Koska rajallinen pallo ei kestä tuotannon rajatonta kasvua, on toteutettava rahareformi, jossa raha irrotetaan velasta ja liikepankeista ja alistetaan demokraattisen päätöksenteon alle. Tätä on vaikea selittää lyhyesti, siksi piirsin Puupennin. Asia on kuitenkin tärkeä, ilman rahan luonteen muutosta kaikkinainen kulutuksen pienentäminen tuottaakin hyvinvoinnin (koulutuksen, sairaanhoidon, vanhustenhoidon jne.) heikkenemistä. Rahareformi on ihmiskunnan kohtalonkysymys!

Tämä oli tällainen reissu. Paikon epätasainen, mutta hauskahan tätä oli piirtää. Ja omassa blogissaan nyt voi aina kokeilla kaikenlaista. Osat oli siis: 1.) Eläinoikeuskamppailu, 2.) Kamppailu uskonnoista ja uskonnottomuudesta, 3.)Tilakamppailu, 4.)Seksityöntekijöiden kamppailu, 5.) Kaivoskamppailut Suomessa, 6.) Rojava, 7.)Kaupunkisuunnittelu, 8.)Kamppailu työntekijöiden oikeuksista, 9.)Kamppailu sanoista, 10.)Kamppailu sotaa vastaan, 11.)Verkkoaktivismi ja tämä 12.)Ilmastokamppailu.

.