..käsittelyä ja muokkaamista… ..Ja vastaavasti yhteisö palkitsee normin noudattajia pienillä positiivisilla palautteilla, kehuilla ja sanonnoilla… ”Se on sellainen jäyhä Lapin mies” *ihailevasti*.. ”Se on sellainen äitihahmo, joka ottaa kaikki siipiensä suojaan”…”Se on aina niin iloinen”… En sano, ettei saisi kehua, mutta millä tavalla ketäkin kehutaan ja miksi, ois hyvä huomata.

Näillä pienillä, melkein huomaamattomilla palautteilla se lapsenkin sosialisaatio toimii: tytöt ei oo tyttöjä ja pojat poikia, on vain pieniä ihmisiä, joilla on herkkyyskausi poimia yhteisön ja kulttuurin normeja ja toimintamalleja , kyky spotata melkein huomaamattomia palautteita: rangaistuksia ja palkintoja.. vittumaista on, että ne tulee osaksi psyykeä ja koko elämä menee niitä havainnoidessa ja poisoppiessa..

Eikä toi oo miehillekään siis hyvä, se tuomitsee ne rajoitettuun tunne-elämään ja yksinäisyyteen.. Yleisesti epätasa-arvoon puuttuminen parantaa kaikkien oloa yhteisössä..

Ennen tän merkinnän piirtämistä kyselin frendeiltä ja tovereilta suosituksia et mitä kannattais aiheesta lukea:

Hyvänä sisäänheittotekstinä aiheeseen vois toimia Feministinen vuoro-blogissa julkaistu teksti: Epätasa-arvo parisuhteessa synnyttää tyytymättömyyttä, luettavissa täältä!

Sitten mielettömän hyvä analyysi aiheesta löytyy Liv Strömqvistin ”Prinssi Charlesin tunne”-sarjakuvasta, tästä.

Muita mainittuja lähteitä ja julkaisuja olivat mm: Yhden FEMF-keskustelun nauhoitus, Hoivaajien Kapina –kirja, Cindy Millsteinin ”Rebellious Mourning”-kirja, ”The Managed Heart: Commercialization of Human Feeling”, Sara Ahmedin artikkelit hänen kotisivujensa kautta, Eeva Jokisen ja Juhana Venäläisen toimittama ”Prekarisaatio ja affekti” verkosta luettavissa..

Kategoria: Anarkismi, feminismi, Yleinen.