Ei-niin-puhdasta valkoisuutta (suomi100)
4.12.2017 - 11:12 / jii Ivaneva.
Koko Hubara ”Ruskeat tytöt” linkki.
Ei Suomessa enää ole niin vähän ruskeita tyttöjä etteikö heitä löytyisi asiantuntijoiksi ja haastateltaviksi mediaan, kertomaan tarinoitaan sanan, kuvan, tanssin tai minkä vaan avulla. Mutta siitä tilattomuudesta ja näkymättömyydesta nousemisesta on kova kamppailu, hirveä arvostus Hubaraa kohtaan siksikin.
..toisilta kirjoittajilta..
”Äärioikeistolaiset, lapset ja alpakat sulloutumassa samalle torille Töölössä” ehkä Hesarin paras otsikko koskaan, uutinen linkin takana.
suomi 100
Noniin, kaiken lisäksi Pohjoismainen vastrarintaliike vielä kiellettiinkin, uutinen aiheesta jos joku ei vielä oo lukenut. Puuttuuko poliisi järjestön marssiin itsenäisyyspäivänä? On kyllä aikamoista.. Plussina kieltämisessä muuten näen natsien rahaliikenteen (hetkellisen?) vaikeutumisen ja mukavan yhteiskunnallisen eleen. Miinuksina mietityttää saako PVL ja sen tyypit kielletyn järjestön statuksesta vaarallisuuden ja uskottavuuden auraa (lisääkö se houkuttavuutta esim nuorten kapinallisten parissa?), aletaanko nyt muita (ihmisten puolella olevia) järjestöjä kiusallaan haastamaan oikeuteen ja voiko Saksan tyyliin osa natsitoiminnasta mennä maan alle ja muuttua entistä raaemmaksi? On viitteitä siitä, että PVL:n toiminta siirtyy vaan Soldiers of Odin-nimen alle.
3 vastausta - “Ei-niin-puhdasta valkoisuutta (suomi100)”
Trackback URI | Kommenttien RSS
6.12.2017 - 16:17
Koko Hubaran olemassaolo on hieno juttu siksi, että ruskeilla tytöillä on oma edustajansa julkisuudessa. Aiemminhan keskustelua ovat dominoineet lähinnä valkoiset puolestaloukkaantujat, jotka kovaan ääneen julistavat joidenkin asioiden olevan vähemmistöjä loukaavia, vaivautumatta kuitenkaan kysymään keneltäkään oikealta vähemmistöläiseltä, että onko joku tosiaan loukkaantunut.
Toisaalta Kokossa ärsyttää se, että hän on vähän liikaa amerikkalaisten feminististen teorioiden lumoissa, eikä kovinkaan perehtynyt suomalaiseen historiaan tai yhteiskuntaan. Niinpä hän meuhkaa suomalaisille asioista, jotka kyllä ovat/olisivat ongelmia Amerikassa, mutta eivät Suomessa. Esimerkkinä vaikka se, ettei Suomessa ole ruskeiden ihmisten kirjallisuutta samassa suhteessa kuin vaikka Amerikassa. Se tietenkin johtuu Kokon mukaan Suomen ummehtuneesta ja valkoisuutta ihannoivasta ilmapiiristä, eikä siitä, että Suomessa on ollut merkittävä määrä ruskeita ihmisiä vasta alle 30 vuotta, eikä heillä siksi ole ollut vielä aikaa saada aikaan kunnon alakulttuuria.
Piirtämistäsi ruskeista ihmisistä sen verran, että ruskeiden ihmisten representaatiosta stressataan nykyään ihan liikaa. Periaatteessa hyvä, että asiaa pohditaan, mutta kun siihen ei ole yhtään oikeaa vastausta. Aina joku loukkaantuu ja alkaa rutista ekskluusiosta, appropriaatiosta, misrepresentaatiosta tai mistä milloinkin.
Ainoa järkevä vaihtoehto on, että piirrät juuri sellaisia hahmoja kuin itsestäsi parhaalta tuntuu. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta piirtää ruskeita hahmoja, mutta ei sinulla ole mitään velvollisuutta olla piirtämättäkään niitä. Piirtäkööt muut omat sarjakuvansa, jos uskovat osaavansa paremmin.
Natsien kieltämisen seurauksia en ala spekuloida, sen teit jo itsekin riittävän kattavasti. Kunhan vain totean, että vaikka antifasistit tykkäävätkin esittää natsit hirviömäisinä epäihmisinä, ihan samaa ihmispsykologiaa ne noudattavat kuin kaikki muutkin.
Niinpä aina, kun pohditaan keinoja natsien nujertamiseksi, aivan ensimmäinen kysymys, mikä pitää kysyä, on ”miten me itse reagoisimme, jos tätä keinoa sovellettaisiin meihin?”
Jos vaikka valtio säätäisi lain, jolla antifasistinen toiminta kiellettäisiin, toteaisitteko te vain, että ”jaa, no kai me sitten olimme väärässä, kun viranomaisetkin niin sanovat, mennäänpä ajamaan pää kaljuksi ja sovittelemaan pilottitakkeja”? Vai toteaisitteko, että valtio on nyt itsekin virallisesti määritellyt itsensä viholliseksenne, jota vastaan on taisteltava entistäkin raivokkaammin?
8.12.2017 - 16:01
Mä en tunnista Hubaran tekstistä tota jenkkikontekstia: päinvastoin hyvin omasta elämästä nousevaa. Esim hiphopista kertovassa luvussa myös problematisoi suhteensa amerikkalaiseen rodullistamiskuvioon.
Yleisesti ottaen ihmiset ei pidä siitä, että niiden puolesta puhutaan. Mäkään ei transihmisenä oo hirveen vakuuttunut aina ns hyvää tarkoittavienkaan ihmisten tulkinnoista siitä, millaista on olla trans ja millaisia asioita me transihmiset haluamme.
Natseista olemme yllättävän samaa mieltä 🙂 Ehkä taktiikoiden ja strategoiden moninaisuus puree niihin: kun tehään kaikenlaista niin jokin viimein toimii.
9.12.2017 - 6:01
Joo, natseista ollaan aika samoilla linjoilla.
Itse en osaa oikein paikantaa itseäni vasemmisto/oikeisto- enkä liberaali/konservatiivi-akseleilta, vaan ”kansallismielinen” on ainoa luokitus, jonka mielelläni allekirjoitan. Anarkistipiireissähän usein vedetään yhtäläisyysmerkit kansallismielisyyden ja natsismin välille, mutta todellisuudessa kansallismielisissä piireissä ei katsella natseja hyvällä, useastakaan syystä.
Ensinnäkin tietenkin se, että natsit ovat hyvin huonoa mainosta. Vähän samaan tapaan kuin anarkisteistakaan tuskin kovin iso prosentti heittelee poliiseja polttopulloilla, mutta kun sellainen pääsee otsikoihin, se syö koko porukan uskottavuutta. Vastaavasti jos yrittää keskustella vaikkapa yhteisvaluutan ongelmista, ja siihen tulee joku horisemaan juutalaisten salaliitosta, keskustelu voidaankin lopettaa saman tien.
Toiseksi se, että kansallismielisyys perustuu ajatukseen, että kansallisvaltio on nykymaailmassa paras reaalisesti olemassaolevista vaihtoehdoista, ja valtio on olemassa vain turvatakseen omien kansalaistensa etuja ja oikeuksia. Siitä voidaan toki väitellä, kuinka hyvin Suomi tässä tehtävässä onnistuu, mutta siis se on valtion ainoa olemassaolon oikeutus. Jos Suomi ei valvo suomalaisten oikeuksia, ei sitä tee mikään muukaan taho. Tästä logiikasta seuraa ajatus, että jokaisella kansalla pitäisi olla oma itsenäinen valtionsa, olettaen, että ne demokraattisesti haluavat sellaisen perustaa.
Natsismista tämä eroaa oleellisesti siten, että natsismissahan ihminen on valtiota varten, eikä toisinpäin, mistä seuraa mm. Kataloniassa nähdyn kaltaista separatismin väkivaltaista tukahduttamista. Vieraiden kansojen alistaminen ja valloittaminen ei sovi kansallismielisyyden kanssa yhteen mitenkään päin, eikä millään rotuhierarkioillakaan ole sen kanssa mitään tekemistä.
Kolmantena vielä, että ainakaan SVL ei ole oikeasti kansallismielinen, vaan se haluaa luoda yhteispohjoismaisen natsi-imperiumin Ruotsin alaisuuteen, mikä paremminkin täyttää maanpetturuuden tunnusmerkit. Ihmetyttääkin, että mikä kumma vietti suomalaisilla on aina pyrkiä vähemmistöksi johonkin suurempaan. Sata vuotta sitten täällä tapeltiin siitä, pitäisikö Suomen olla Saksan vai Venäjän satelliittivaltio. Hävinneen osapuolen henkiset perilliset haikailivat kymmeniä vuosia Neuvostoliiton perään, ja voittaneen osapuolen perilliset pyrkivät nykyäänkin syventämään EU:n liittovaltiokehitystä ja luovuttamaan päätösvaltaa sinne. Sitten se porukka, jonka ainakin luulisi olevan vahvan Suomen kannalla, haikaileekin pääsystä takaisin Ruotsin itäprovinssiksi. Ei voi käsittää.