Yhteiskunnallista scifiä!

24.07.2017 - 11:03 / jii Ivaneva.


octavia e butlerVladimir Sorokin täällä!

Alexandra Salmelasta täällä!

yhteiskunnallista scifiäButlerista vähän täällä. Hyvä afrofuturismin edustaja myös!

Sen verran kiire ollut tuon Musta Pispala-festarin kanssa, että nyt en tämän enempää oo piirtänyt. Mutta festarirapsaa pukkaa sitten ensi maanantaina. Heippa!

kasvimaa

Kategoria: feminismi, klassikot, Yleinen.



3 vastausta - “Yhteiskunnallista scifiä!”

  1. Pekka Kirjoittaa:

    Itsekin tykkään scifistä. Yhteiskunnallinenkin scifi on ihan jees, mutta siinä on paha riski, että kirjailija sortuu vain rakentelemaan utopiaansa ja jättää sellaiset pikkuasiat kuin kuvaillun maailman uskottavuus sekä mielenkiintoinen ja jännittävä juoni vähemmälle huomiolle. Sellaista ei jaksa edes vaikka sattuisi olemaan kirjailijan kannanottojen kanssa samaa mieltä. Miten sanoisit Xenogenesis-sarjan suoriutuvan tässä suhteessa?

    Olen kiinnostunut tämäntyylisistä lukuvinkeistä, koska viime syksynä erään kolumnistin artikkelin myötä tulin huomanneeksi, että hyllyjeni sadoista kirjoista vain vajaat 7 % oli naisten kirjoittamia. Väitän tämän johtuvan siitä, että naiset harvemmin kirjoittavat minua kiinnostavista aihepiireistä, eikä mistään tietoisesta tai tiedostamattomasta syrjinnästä, mutta siitä huolimatta otin vastaan haasteen, että luen tämän vuoden aikana vain naisten kirjoittamia kirjoja. Ja koska en tästä huolimatta oikeasti usko, että naisten kirjoittamat kirjat olisivat mitenkään oleellisesti erilaisia kuin miesten, pyrin etsimään mukaan teoksia, joissa on jotain feminististä näkökulmaa, että olisi vähän enemmän eroa siihen, mihin olen tottunut.

    Ensimmäinen haastekirjani oli Marge Piercyn Woman on the Edge of Time. Itse en tykännyt, koska siinä tuo alussa kuvaamani ongelma oli erityisen paha, mutta anarkistis-feministisenä klassikkoteoksena sitä ehkä voisi varovaisesti sinulle suositella. Antisankari ainakin vaikuttaa linkkisi perusteella sen verran erikoiselta, että pistän listalle ilman enempiä myyntipuheita.

  2. jii Ivaneva Kirjoittaa:

    Butler nyt ei oo ehkä super ”kovaa” tai siis luonnontieteeseen nojaavaa scifiä, juoni on kyl mukaansatempaava!

  3. Pekka Kirjoittaa:

    Juuh, ei tarvitse olla kovaa scifiä. En tarkoittanut maailman uskottavuutta luonnontieteellisestä näkökulmasta, vaan ennemminkin inhimillisestä näkökulmasta.

    Meinaan vaan, että joskus yhteiskunnallisessa scifissä käy niin, että kirjailija luo kirjaan yhteiskunnan, jollaisessa hän itse haluaisi elää, ja oli utopia sitten kommunistinen, anarkistinen, libertaarikapitalistinen tai vaikka fasistinen, kaikki ihmisten ongelmat katoavat kuin taikaiskusta. Ei ole köyhyyttä, rikollisuutta, epätasa-arvoa, ihmisten tai yhteisöjen välisiä konflikteja tai mitään muutakaan kitkaa. Yhteiskunta pyörii ihan itsekseen ilman suurempia ponnisteluja tai uhrauksia, kaikki ovat kaikesta samaa mieltä, eikä kenellekään tule mieleenkään pyristellä järjestelmää vastaan. Asiaa ei sen kummemmin perustella, koska kirjailija kannattaa kyseistä ideologiaa ja olettaa, että kaikki maailman ongelmat kumpuavat vain ideologian puutteesta.

    Sitten lukiessa huomataan vähän väliä, että päähenkilö on taas viimeiset 20 sivua istunut kuuntelemassa jonkun sivuhahmon monologia siitä, kuinka ihana yhteiskunta heillä on. Kuten sanoin, sellaiseen kyllästyy äkkiä, riippumatta siitä, onko itse ideologisella tasolla asioista samaa mieltä. Juonenkuljetus on tärkeämpää kuin utopisointi, minkä lisäksi maailmassa pitää olla jotain säröä. Toki on kiva, jos utopiayhteiskunta on minua miellyttävä ja omien arvojeni mukainen, mutta tärkeämpää on, että se on uskottava, eikä täydellinen harmonia ole sitä.

    Hiljattain luin Ursula LeGuinin The Dispossessed’n, joka onnistui uskottavan yhteiskunnan luomisessa paljon paremmin kuin aiemmin mainitsemani Piercyn kirja. Anarkistinen yhteiskunta, jossa yksityisomaisuutta tai rahaa ei tunneta ja ihmiset ovat onnellisia vapaina ja tasa-arvoisina. Elintaso on kuitenkin reilusti alempi kuin vastassa olevien kapitalististen yhteiskuntien, ja joskus kuollaan porukalla nälkäänkin. Huomataan, että alun perin anarkistiset työnjakolautakunnat ovat saaneet melkoisesti hierarkkisen komentoketjun piirteitä. Ahneutta ja itsekkyyttä esiintyy edelleen, vaikka ne ilmenisivätkin muilla tavoin kuin omaisuuden keräämisenä, jne.

    Mutta joo, Butlerin trilogian saisi näköjään Adlibriksestä viidelläkympillä. Raaskisinkohan…

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus