Huono englanti (?) on omaani, Sylvia puhuu täydellistä ja huoliteltua ulkomaata. Otsikko syntyi lähinnä kiehtovasta negaatiosta, vaikka kieltämättä myös mulle ois tarjoutunut tilaisuus saada leima nahkaani, ei sit tullu otettua.

SEURAAVASSA JOTAIN SARJISFILOSOFEERAUSTA:

.

Juhan näkemys siis mukaili klassista buddhalaista käsitystä egon näennäisyydestä ja tyhjyydestä.. mikäli noin irrallisena tuntuu käsittämättömältä heitolta.

(TAAS siis hyvin vapaasti mukailen sitä mitä ihmiset paikalla oikeasti sanoivat.. tunnen välillä ristiriitaa laittaa sanoja toisten suuhun kun eivät ole millekkään muulle kuin muistini hataralle nauhalle tallentuneet nämä keskuskustelut.. perustelen sitä sillä, etten pidä omia ajatuksiani niin välttämättä muita parempina ja haluaisin tähänkin blogiin erilaisia ajatuksia ja niiden törmäytyksia mukaan.. mut pitäkää lukijoina muistini rajallisuus mielessänne !!!)

.

Tiinan blogista löytyy nuista kuveja.

Kekkosen näköisen Dalai-laman kirja on siis musta se varsinainen klassikko, sekä varsinkin sen lopussa oleva essee ”Globaali yhteisö ja yleismaailmallisen vastuun tarve”. Bakuninin tossa käännetyt esseet ei mua hirveesti hetkauta, tai ovat epäkäytännöllisen oloisia. Gandhi kumminkin diggaili Bakuninia, mikä on yks linkki näiden välillä, koska Dalai-lama diggaili Gandhia. Erojakin näiden välillä on, toisin kuin useimmat anarkistit, Dalai-lama hyväksyy vankilan & vapausrangaistuksen.

.

Pieni olemassaolomme osanen Jorma Ollila siis ansaitsisi kasvatuksellista kuritusta maailmamme pilaamisesta öljy-yhtiö Shellin hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa.

.

eli: ”Vallankumous on kuin Saturnus, se syö omat lapsensa”. Tämä pitänee siis lukea yhdessä ton Emma Goldman sitaatin kanssa, eli vallankumous, jonka keinot ovat väkivallattomat ja vapauden periaatteeseen nojaavat, voi luoda järjestelmän, jossa väkivallattomuuden & vapauden periaatteet ovat pääperiaatteina.

Kapteeni taannoin siteerasi Dalai Lamaa:

”Minä ilmenee mielen ja ruumiin yhteydessä. Minän ilmenemispaikkoja tutkittaessa sitä ei kuitenkaan voida löytää. Samoin käy sille, jota kutsumme pöydäksi. Jos pelkkä pöydän ilmentymä ei riitä meille ja alamme tutkia sen olemusta etsimällä sitä sen eri osien joukosta ja erottelemalla kaikki sen ominaisuudet ja niin edelleen, mitään pöytää, joka voisi olla noiden osien ja ominaisuuksien perustana, ei jää jäljelle löydettäväksi. Se, että asiat eivät analysoimalla ole löydettävissä tiettyä kohdetta etsittäessä osoittaa, että ilmiöt eivät ole omavoimaisesti olemassa.Kohteet eivät ole olemassa objektiivisesti itsessään ja itsensä kautta, mutta ne silti ovat olemassa. Analyysin aikana etsin pöytää enkä voi sitä löytää, mutta jos lyön siihen nyrkilläni, rystysiini sattuu. Oma kokemukseni siis osoittaa pöydän olemassa olevaksi. Kuitenkin se, että tuota pöytää ei voi löytää analyysin avulla, osoittaa, että se ei ole olemassa objektiivisen olemassaolonsa kautta.”

.

.