Lainaus: Edgard Allan Poe: ”Voittaja mato”, suom. Yrjö Jylhä

.

Vastuu koskee kaikkea, myös sitä, mitä sanon, sitä mitä teen ja sitä mitä jätän tekemättä. Pakkovalta voi tietty meitä ylivoimalla rangaista, mutta ainoa todellinen rangaistus tai palkinto on ihmisen oma tieto siitä, onko hän toiminut väärin vai oikein. Mikään ulkoinen rangaistus ei aikuisella, vastuullisella ihmisellä voi tätä tietoa muuttaa. Tänään tällainen paasaavampi hajamiete 🙂

.

.

Tota mainosta siis luonnehdin ”Suunnattomaksi siniseksi Paavo Pesusieneksi”.. Olen moniin (muihinkin) urbaanin elämän ilmiöihin ihastunut, enkä itse kaipaa maalaiselämää. Valtiosta irrallinen syndikaatti olisi maalaisympäristössä yksinkertainen toteuttaa, mut syndikaatin rakenteella vois periaatteessa toimia mitkä vaan työmaat, tehtaat, koulut jne.

.

Tarkoitan vanhahtavalla tyylillä siis vanhahtavaa kirjoitustyyliä, enkä isoja hihoja 😛

.

Jokainan, joka puolustaa maahan mielivaltaisesti piirreltyjä viivoja tai ideaa noista viivoista, oli se sitten pullokasseilla tai hävittäjillä, ei kyllä varsinaisesti järjellään loista. Samalla tarmolla ja rahalla, jolla kuvitteellisia valtioita suojellaan, ruokittaisiin moneen kertaan maailman nälkäiset.

.

Pieni vankilapipo päässä 🙂

.

Pätkä, joka kokoaa hiukan tammikuussa pohdituttaneita teemoja. Olenkohan hiukan raskassoutuinen?

Pian kuukausi takana tätä sarjisblogin vääntämistä. Uutena vuonna lupasin päivittää kerran viikossa ja se on hyvin pitänyt. Aluksi oli vaikea löytää luontevaa lähestymistapaa tähän bloggaamiseen, luonnollisesti kääntyi sitten tällaiseen filosofeeraamiseen. Tällaiset kumminkin useasti pyörii päässä niin lienee rehellistä niihin keskittyä, sanokaa mielipiteenne, pitäskö olla enempi vaan sellaista kevyttä kohkaamista (onhan sitäkin tonne sekaan mahtunut)?

.

Tiina luki noi normimarttojen arvot jostain, mut en löytäny netistä äkkiä varmasti samoja, oliks ne noi: ”Avoimuus, rohkeasti oma itsensä, valintoja kestävään arkeen, onnistumisen ja oppimisen iloa ja tehdään yhdessä” ?

.