Maan matelijat ja me maataiteilijat eli populismia ja spekulaatiota
26.09.2016 - 6:21 / jii Ivaneva.
Tossa rakkaus-olento jonka tuolla taiteilin:
Jostain syystä näin käy nykyään aina kun oon kipee..
Jos tuollaista tapahtuu niin se on kyllä tehty mahdottomaksi jäljittää. Mutta periaatteessa toi sopis hybridisodan malliin mitä venäjä harrasti Ukrainassa ja USA irakissa (usutti sunneja ja shiioja toisiaan vastaan).
Poliisin sympatiat tuntien ”äärijärjestöjen” kieltämistä voidaan kyllä käyttää myös lyömäaseena demokraattisia projekteja vastaan.
Sitten lähdin Helsinkiin:
En ilmaise itseäni puhuen (enkä muuten) kovin selkeesti, mut ei toi nyt mikään katastrofikaan ollut. Kiva oli käydä: tämä leffa katottiin ennen paneelia, oli ihan jees raina 🙂
No, yleinen mielipide nyt kääntyilee tuulessa, mutta pitää toivoo antirasismista nyt uutta megatrendiä.
Tampere Queer Festival facebookissa.
4 vastausta - “Maan matelijat ja me maataiteilijat eli populismia ja spekulaatiota”
Trackback URI | Kommenttien RSS
26.09.2016 - 17:28
Hyvin meni paneeli ja mainitsit vallankumouksen tarpeen, 5/5, just ton asenteen takia halusin sut mukaan 😀 vähän tarvii systeemi ja jumiutuneet narratiivit ravistelua ja jonkun sanomaan sen
27.09.2016 - 5:42
Ja tekemään sen. Vallankumouksen. Mutta se on osoittautunut hyvin vaikeaksi 🙂
27.09.2016 - 11:25
Mietin tuota oletusta trans-sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta, mikä pitää varmasti paikkansa. Mut musta tuntuu, että sen lisäksi vielä ”tyttöyden” kulttuuriin (siis siihen kulttuuriseen prinsessasatujen ja muun paskan ympäristöön, missä kasvetaan) kuuluu, et naisoletetuille tehdään aloitteita eikä et ne tekis itse aloitteita. Jos ei opettele pois siitä passiivisesta roolista olemaan aloitteellinen, päätyy suhteisiin ehkä ihan eri tyyppien kanssa, kuin kenen seuraan olis itse hakeutunut. Kulttuuriset paskaoletukset ja -asenteet siis määrittää jopa meidän seksielämää ja seurustelusuhteita, jos ei osata itse kyseenalaistaa niitä ja tarkkailla kriittisesti itseä ja ympäristöä. Erityisesti tää pätee heterokeskeisissä ympäristöissä, mitä usein alakulttuuritkin on suvaitsevaisista asenteistaan huolimatta.
Mulla kesti vuosia et aloin itse lähestyä ihmisiä, se oli ihan kauheaa alkuun ja pelkäsin et vaan mokaan kaiken. Lopulta olikin tosi siistiä kun uskalsi ekoja kertoja kysyä jotain ihania femmejä treffeille. Se uskallus oli paljon siistimpää kuin se, et ne ihmiset myös suostui lähtemään mun kanssa kahville! Mut kysyminen tai lähestyminen on tietysti vielä aina kuumottavampaa, jos kyse on tutuista/kavereista eikä tuntemattomista – tuntemattomilta pakkien saamisessa ei kuitenkaan menetä kovin paljoa.
27.09.2016 - 16:35
Hyvä pointti/pointteja!