Vähän hankalaan aikaan, mut TÄRKEÄ miekkari. Face-tapahtuma löytyy täältä.

Amnestyn vetoomus uudesta translaista löytyy täältä, käykääpä allekirjottelees!

Villiä ja vapaata virkkaamista: face-tapahtuma löytyy täältä.

Toi osuu samalla päivälle kuin itsemääräämisoikeus-miekkari, niin ite en pääse 🙁

Tää on jotain tajunnanvirtaa, ehkä sitä luvattua fiilistelyä sitte:

Mulla on vähän vaikeuksia sen kanssa, et oma läppärin näyttö on keskimääräistä tummempi ja tasasävyisempi ja helposti nostan liikaa kontrastia ja kirkkautta keskivertonäyttöä ajatellen.

Ilari lähtee Nepaliin ja pidimme hänelle läksiäiset, sitä varten teimme pimeessä (ja uv-valossa) loistavilla maaleilla koristuksia Vuohikselle, tässä mun tekemii:

 Tältä näytti uv-lampun valossa:

Ja oli myös uv-kasvomaalei, tässä mun ja Tiina M:n yhteistyönä syntyny taide:

BÖÖÖÖÖÖ!

.

Ei pitäs puhua pakolaisista mitään, ne rupee oleen taas lähinnä savuverho olennaisten asioiden ympärillä. Niinku silloin ku sukupuolineutraalin avioliittolain (joka sinällään oli jees) kohun aikaan vietiin salaa TTIP-sopparia eteenpäin. Tällä hetkellä se on ehkä vaan luokkapolitiikka (ns. leikkaukset) ja  salaista lainvalmistelua on ainakin metsähallituslain parissa. Mut saattaa olla meneillään jotain muutakin, mikä paljastuu jälkikäteen. TTIP-taistelukin muuten jatkuu edelleen.

Feministinen sarjakuvatoiminta sai käyttöönsä sivun voima-lehdestä. Itekin oon messissä:

.

Tutuille tiedoksi: alan olla ok. Toisaalta hävettää tehä tästä näin julkista, mutta toisaalta toi on just sellainen juttu mistä pitää puhua. Paikalla missä tää tapahtu ei oo merkitystä, ois voinu olla mikä vaan. Mun heikkoutta oli, että vaikka paikalla olleet kaverit sano, et mun pitäs näyttää kuka tyyppi se oli ja sitä pitäs puhuttaa niin en pystyny kohtaamaan sitä tyyppiä kasvokkain. Olin suht hajalla siinä kohtaa. Jos tota viel tapahtuu ni koitan olla vahvempi, ois ollu parempi jos tyyppi ois jotenki joutunu kohtaamaan oman toimintansa.

.

Jos löydätte jostain sellaista zineä kuin ”Qfemzine” ja numeroa 1/15 ”Ulkonäkö ja ruumiillisudet”, niin siinä on aihetta pohdiskeltu mielenkiintoisesti ja kattavasti.

Qfemzinen blogi ja tietoo lehestä löytyy täältä , (varmaan saa tuolta tilattuukin)..

Helsingin Suurprotestiin 22.8 tein tuollaisen symboolisen takiaiskorviksen.

Olkaamme pistelevänä takiaisena eliitin tukassa 🙂

.

Tämmöistä ideapiirustelua tein etukäteen:

..ja tämmöiseksi se sit taipui hennaten:

Miialle improvisoin sit jotain tämmöistä:

Mä tein tollaiset vihreät hommat Guggen-Tiinalle, mut en kerenny valitettavasti kuvaamaan, mut tässä mitä Tiina M. teki mulle:

Mahtava levykokonaisuus, jossa alun reipas country-punk-meininki levähtää lopussa Jeesus-psykedeliaan 🙂

Ystäväväni Peten vaikutuksesta oon muutenki fiilistelly nyt vähän countrya: löysin tollaisen Queer Country -blogin, jonka kautta löyty sellaisia jänniä bändejä kuin Karen & The Sorrows, Tara Lynne Band, The Paisley Fields, Eli Conley and Hip for Squares jne. ..

Jossain Dolly Partoninkin meiningissä on kyl mahtavaa camp-arvoa!

.

Selkeemmin resepti siellä mistä sen hain, eli täällä.

Seuraava vaahtoaminen lähti liikkeelle tästä Tillin bloggauksesta. Pahoittelen tekstin suurta määrää, mut nyt sarjakuvapiirtäjän kyky tiivistää pariin nasevaan puhekuplaan petti, mulla oli asiaa 🙂

Kiukkusen olosta tekstiä. Nostatan itseäni. Mua ei hävetä olla tietyllä tavalla ulkonäkökeskeinenkin, musta meidän tehtävä on tehdä maailmasta paitsi parempi, myös kauniimpi paikka, nimimerkillä kuvisope.

Lauantaina oli World Wide Knit in Public -päivä. Mun kutomiset räjäytti uudelle levelille tuo Mila Duktigin ja Marjukka Vuorisalon ”Synkät kuteet” -neulekirja, mahtavia malleja kyl, perushommia rouheempia. Oon tottuneempi virkkaileen, pitäs saada ehkä toi oma neulomisjälkensä snadisti siistimmäksi, mut punk ja DIY:

Loppuun viel kevennykseksi piirtelin tollaisen Conanin, ”Barbaarit tulevat tänään” on Konstantinos Kavafiksen runokokoelman nimi, jota en ole lukenut, mutta nimi on pistänyt silmään 🙂

.

Nyt nuorina noi vaahteranlehdet on viel hyviä, mut pian ne on puisevia.

Mun mieleen toi Dana International on jäänyt aika vahvasti, kun se oli mun lapsuudessa ehkä näkyvin transsukupuolinen tähti.

Se voitti euroviisut -98 tällä biisillä.. ihan jees biisikin 🙂

.

Kambodzan ”o” on eksyny vähän tuonne sivuun seikkailemaan.

Lukemisen alla tuossa Sami Ahon ”Dying”, jota arvostin kyllä hyvin ennakkoluulottomasti sarjakuvamuotoa hyödyntäväksi: hieno rytmitys ja mustan ja valkoisen käyttö. Myös pidän kuvien monitulkintaisuudesta, tasoista niin sanotusti!

Tehokuuntelussa ollut CMX:n ”Mesmeria” -albumi. Pidän sitä musiikillisesti keskinkertaisena suomirokkina, mutta lyriikka ja pitkä suhteeni CMX:ään pakottaa arvostamaan. Monissa lauluissa on teemoittelua, jonka yhdistän meditoidessa saatuihin kokemuksiin:

”Sinä olet se tuli joka sinussa palaa” (Tulisaarna)

”Me ei olla varjokuvia rakas / me ollaan se elävä kudos / jonka vuoksi maailma luotiin / ja jokainen hetki sen” (Mestarirakentaja)

”En muista menneisyyttä / en kaipaa tulevaa / janoan tätä hetkeä / sen hehkua kauheaa” (Eksopaleoklimatologi)

.

Sybil Lambin taidetta löytynee parhaiten googlaamalla ”Sybil Lamb art” tms.

.

Ei se kaapista tuleminen ollut ihan niin yksinkertaista kuin viime päivityksessä annoin ymmärtää:

Näissä fiiliksissä maalasin muna-mrrrttiksessa tällaisen munan:

WE CAN DO IT!

Tonne lipsahti virhe, oon 31 enkä 32. Tunnen itteni vaan vanhaksi. Hävettää että kaapista tulo on kestänyt näin kauan, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Kaverit on tienny jotain 10 vuotta. Porukat on ollu se vaikee kohderyhmä tälle. Mun porukat on sodan aikana syntynyttä sukupolvea, tosi iso onni, etteivät ole fundamentalistiuskovaisia. Niitten pelot liittyy lähinnä siihen, mitä vastuksia transsukupuolisuus mulle voi elämään tuoda ja ne liioittelee noita vastuksia vielä valtavasti. Luin tuossa juuri juttua Länsi-savon verkkoversioista, jossa transsukupuolinen Elina Partanen kertoo: ”– Kangasniemelle muuttaessani katkaisin kaikki yhteydet vanhempiini ja sisarpuoliini. Pitkän hiljaisuuden jälkeen olen onnistunut luomaan uudelleen yhteydet joidenkin sukulaisteni kanssa.” (Koko juttu tämän linkin takana). Mulla on käynyt hyvä onni ja oon kiitollinen porukoiden perimmäisestä avarakatseisuudesta. Ymmärrän et ne tarvii aikaa ja oon iloinen että oon itse viimein ollut rehellinen niitä kohtaan!

Leslie Feinbergin kirjasta ”Transgender warriors”, kivikauden transgendereistä.

Ihan vaan muistutukseksi, että meitä on aina ollut ja meidän arvostuksemme yhteisössä on ollut paremmallakin tolalla 🙂

.