Tää on  vähän tämmöinen ”en ole kulttuurihistorijoitsija, mutta voin vilkaista”-teoria, jonka lausuin alunperin joulupäivän kiihkeässä väittelyssä. Joku asiaan paremmin perehtynyt osaa varmaan kritisoida ja täsmentää tätä teoriaa.

Esimerkiksi koronadenialistien liikehdinnässä natsit ja hipit ovat viime aikoina löytäneet toisensa.

En tietenkään väitä, että kaikki hipit olisivat natsejä, mutta tätä taustaa vasten on ehkä helpompi ymmärtää, miksi näennäisesti hyvin eri henkiset liikkeet voivat vetää puoleensa samoja ihmisiä. Osalla hipeistäkin on varmasti hyvin vahvana ajattelussaan valistuksesta nouseva tasa-arvon juonne. Hippiliikehän ei ole kovin homogeeninen, jos edes liikkeestä voi puhua. Mutta arkikielisesti tarkoitan porukkaa, jolle läheistä on paluu myyttiseen luonnontilaan.

Romantiikasta vielä sellainen huomio, että siitä nousevat liikkeet eivät ole koskaan ole olleet kovin kiinnostuneita kuvittelemiensa ”kultaisten menneisyyksien” totuuspohjasta, erityisen hyvin tämä näkyy kansallisromantiikassa, joka onnistui ohuistakin aineista luomaan kansakunnille suuria menneisyyksiä, eepoksia ja historiallisia kohtaloita.

Mitään hyvä-paha jakoahan tästä on turha lähteä hakemaan. Jos fasismi on romantiikan dystopia, on neuvostotyylinen reealisosialismi varmasti valistuksen dystopia. Ihannetilanteessa eurooppalainen sielu voisi toteutua niin, että tutkittua tietoa kunnioittaen pyrittäisiin tasa-arvoiseen maailmaan, jossa tunne-elämäkin otetaan huomioon?

Kategoria: Yleinen.