Kamppailu työntekijöiden oikeuksista – 8. osa sarjassa 12 kamppailua
21.07.2020 - 7:06 / jii Ivaneva.
Sisyfos pyörittämässä kiveä, lämmittelyksi. Sitten toinen lämmittelykuva ajankohtaisesta työhön liittyvästä urpoilusta, #toihintilalle
Tää ei ehkä selittelyjä kaipaa.
Sitten asiaan, oon pahoillaan tosta ekan sivun konevärikikkailusta (en ole pahoillani), en tee sitä enää:
Vapaan syndikaatin sivut löytyvät täältä.
Vastavoima ry:n sivut löytyvät täältä.
Justice4Couriersin sivut löytyvät täältä. Niillä on myös face-sivut täällä.
EI OLE SIIS VIELÄ ILMESTYNYT PUUPENNI, kustantajakin taitaa lomailla, mutta kerron sinulle kyllä ensimmäisenä kun tuo pullahtaa painosta, hetki kärsivällisyyttä!
Työstäkieltäytyjäliiton sivut löytyvät täältä ja myös ovat facebookissa.
Yleensä en avaa noita mun tajunnanvirtakuvituksia, mutta nyt ihan huvikseen mainitsen, että kolmossivulla on puolalainen ”siivekäs husaari” pyörän päällä, nelossivulla Preussin prinsessa Victoria Luise ”mustan husaarin” uniformussa ja vitossivulla preussin kruununprinsessa Cecilie. Ihan vaan tuli jotain historiasivuja selatessa vastaan, näihin ei liity mitään kannanottoa 😀
Yksi vastaus - “Kamppailu työntekijöiden oikeuksista – 8. osa sarjassa 12 kamppailua”
Trackback URI | Kommenttien RSS
18.08.2020 - 12:30
Tervehdys pitkästä aikaa!
Hyvä kirjoitus. Varsinkin on hienoa kuulla, että ruokalähettiorjuuttajafirmoja onnistutaan pistämään koville.
Tuo mansikanpoimintajuttuhan on vain jäävuoren huippu. Ylipäänsä Suomessa valiteltu ”työvoimapula” ei johdu siitä, ettei työntekijöitä olisi, vaan siitä, etteivät monet suostu maksamaan työstä reilua palkkaa. Eräällekin tyypille tarjottiin työpaikkaa 8 €:n tuntipalkalla työstä, josta hänen nykyisessä työpaikassaan maksetaan 25 €/h. Kahdeksalla eurolla ei ole mitään järkeä mennä töihin, kun palkan ja työttömyystukien erotukseksi jäisi ehkä euro tunnilta.
Ukrainalainen sen sijaan valitettavasti voi tuollakin palkalla tienata yhdessä kesässä kahden vuoden palkan kotimaahansa verrattuna. Jos minulle lyötäisiin kouraan 50 000 € yhden kesän raatamisesta, aivan varmasti minäkin nukkuisin homeessa ja kantaisin marjoja selkä vääränä aamusta iltaan. Ja olisin oikein hiljaa ja valittamatta, että pääsisin seuraavanakin kesänä.
Marjanpoiminnassa tämä korostuu, koska monissa muissa töissä tarvitaan edes jonkinlainen perehdytys suomen kieleen, mutta mansikkamaalle voi mennä suoraan lentokentältä, jolloin työnantajalla ei ole mitään syytä edes harkita kalliimpaa suomalaista työvoimaa.
Työvoiman tarveharkinnan poistamisessa tai työperäisen maahanmuuton helpottamisessahan on kyse juuri siitä, että luomalla ylitarjontaa köyhistä ihmisistä saadaan pidettyä palkat matalina. Kun tässä tilanteessa vaaditaan halpatyövoiman rekrytoinnin tai maahantuonnin rajoittamista, siinä pyritään liittoutumaan nimenomaan pomoja eikä niitä työntekijöitä vastaan. Siinä tulisi pomoille painetta parantaa oloja ja palkkoja, kun muuten jäisivät marjat poimimatta.
Parastahan olisi, jos järjestäytymisellä ja aktiivisella olojen valvonnalla saataisiin painostettua työnantajat pistämään asiat kuntoon, mutta ongelma on, että tuollaisissa tilanteissa väärinkäytökset tulevat harvoin ilmi, elleivät riistetyt työntekijät itse nosta asiasta meteliä, ja koska suomalainen marjanpoimintadiili on heille kaikesta huolimatta hyvä verrattuna kotimaan työmarkkinoihin, heillä on kova paine olla hiljaa. Ja vaikka tämä onnistuisi, työntekijöiden kannalta tilanne olisi sama kuin rekrytointirajoituksissakin: heitä tuskin enää rekryttäisiin Suomeen töihin, kun työntekijöitä alkaisi löytyä lähempääkin.
Rahareformi kuulostaa hyvältä, mutta kuulisin mielelläni yksityiskohtia, millaiseen järjestelmään siirryttäisiin. Nykysysteemi on kestämätön, mutta siinä on yksi hyvä puoli. On nimittäin pankkienkin etu, että rahan arvo on mahdollisimman vakaa. Liian suuri inflaatio tai deflaatio johtaa lamaan ja konkurssiaaltoihin, joten keskuspankit ymmärtävät olla sooloilematta ihan miten vain. Poliitikoissa sen sijaan on vaarana, että valtaan äänestetään joku, jonka mielestä rahaa voi aina tarvittaessa painaa lisää, mikä johtaa kaikkien suureksi yllätykseksi ja hyvistä tarkoituksista huolimatta hyperinflaatioon. Rahaa ei oikein voi poistaakaan ja siirtyä vaihdantatalouteen, koska se on epäkäytännöllistä ja antaa aivan liikaa valtaa lahjakkaille myyntitykeille.