Tuollainen mökäle (linkki hyötykasviyhdistyksen sivuille).Työmiehen lauantain -näyttely nähtävillä Werstaalla tammikuulle saakka linkki. Itekään en kyllä oo paljoa tuohon päihdepoliittiseen keskusteluun ottanut osaa, se on Suomessa niin toisaalta defenssistä ja toisaalta kollektiivista traumaa kantavaa. Edelleen selvistelen.Uutissivusto Rotvalli.ninjan youtube-kanavalla on hieno video mielenosoituksesta ja pari tärkeetä pointtia nostettu lähinnä perussuomalaisiin liittyen (linkki).Ulkoparlamentaarinen vasemmisto on ollut vielä hiukan laimea arvostellessaan Antti Rinteen hallitusta. Ei ole ollut mitään ”vihaamme uutta hallitusta jo nyt”-liikettä. Ymmärrän tämän kyllä jotenkin silleen, että Sipilän roistohallitus oli niin kuvottava, että pienikin parannus tuntuu helpottavalta. Täysin kujallahan tuo SDP on vaadittavien muutosten laajuudesta (linkki taloussanomiin), vaarattomana pääoman talutusnuorassa.Noniin.. Greta Thunbergin puhe linkin takana, jos joku ei ole sitä jo kuullut. Lokakuun Anarkiaa ja Burgereita luento kulkee ”Kapitalismi ja ympäristökriisi”-otsikon alla, 20.10, linkki tapahtumaan.

Niin se mun sarjakuva, rankaisuvallasta kertova, löytyy mm. Turun sarjakuvakaupasta (linkki). Toinen osa tulee kertomaan taloudellisesta vallasta ja siinä päästään myös ilmastokysymykseen..

Tuosta toivosta ja toivottomuudesta: Itse olen kyllästynyt sahaamaan toivon ja toivottomuuden väliä, kun samaan aikaan kaikki luotettavat ennusteet kertovat, että kahden asteen lämpeneminen on lähes varmaa, eikä enää mikään teknologia tai politiikka ehdi sitä pysäyttää. Minuun ovat voimakkaasti vaikuttaneet kaksi tekstiä, ensin Pasi Toiviaisen ”Pakko sanoa, pakko olla hiljaa -ilmastokriisi nyt” (linkki YLElle) ja ehkä vielä voimakkaammin Ilja Lehtisen ”Toivottomuuden puolesta” (linkki). Niitä lukiessa viimeistään menetin toivon ja löysin itsestäni sellaisen tyyneyden, että haluan tehdä sen mihin voimani ja osaamiseni riittää, tietäen että romahdus tulee, mutta yrittäen vähentää inhimillistä (ja eläimellistä) kärsimystä loppuun saakka. Tottakai surren sitä, mikä tulee  katoamaan ja peläten sitä, mitä rakastamani tulevat kokemaan, mutta avoimin silmin, itseäni pettämättä.

Kategoria: Yleinen.