Kevät ja itsetutkiskelu ja kupliminen
21.03.2016 - 6:50 / jii Ivaneva.
Mutta, vaiks rakastankin kevättä, ni se näyttää tuovan myrskyä ja angstiakin:
JA LISÄÄ ANGSTIA:
No, eiköhän tämä tästä, piti vaan päästää vähän höyryjä tänne. Onneks on superihmisii mun ympärillä kaikkia huippuja <3 <3 <3
ANARKISMINMUSTAN 🙂
7 vastausta - “Kevät ja itsetutkiskelu ja kupliminen”
Trackback URI | Kommenttien RSS
21.03.2016 - 9:42
Mutta eikös tää oo alusta lähtien ollu itsetutkiskelevaa sarjisbloggausta? Helene Schjerfbeck (hah meinasin kirjoittaa Edith Södergran, lisää kahvia kiitos!) maalasi loputtomasti muotokuvia itsestään, eikä sitä silti pidetä mitenkään turhana itsekorostuksena. Itsekritiikki ja reflektointi on tietysti aina tärkeää ja mahtavaa lukea pohdintoja siitä! Kaikkihan me lopulta kannetaan jollain tavalla ikuisesti mukanamme sitä sisäistä lasta, joka on saanut omat kolhunsa ja on sen takia joistain asioista herkempi kuin toisista.
Kun haluaa tuoda samalla esiin tärkeänä pitämiään asioita, on ne monesti helpommin lähestyttäviä ihmisen kautta. Oon törmännyt viime aikoina toisinaan ns. julkkisanarkismin kritiikkiin, enkä ole toistaiseksi vielä sisäistänyt sen ongelmallisuutta. Se, että jotkut päättää puhua julkisesti asioista omilla kasvoillaan, ei mielestäni oo keneltäkään pois. Itse en ainakaan ole huomannut, että puheenvuoroissa olisi yritetty määrittää asioita tyyliin ”kaikki aktivistit ovat tätä mieltä”. Julkinen mielipiteen esille tuominen ei myöskään nosta ketään mihinkään johtajan jalustalle, ellei toiset sellaista jalustaa rakenna. Näkisin siis, että vastuu on myös lukijoilla ja kuuntelijoilla kohdella ihmisiä ihmisinä. Mielipiteiden esittäminen julkisuudessa ei myöskään tarkoita, että kaikki olisivat samaa mieltä asioista, tai että kaikkien pitäisi toimia samalla tavoin. Toivoisin, että osattaisiin kunnioittaa erilaisten toimintatapojen kirjoa ja tukea ihmisiä niistä mielipide-eroista huolimatta.
Tämmöisiä unisia keloja tällä kertaa!
21.03.2016 - 16:11
Kiitos pitkästä ja pohdiskelevasta kommentista <3 Joskus henkilöityminen voi pilata hyvää aktivismia, mutta tällä kertaa suurempi kieriskelynaiheeni oli se, mitä se tekee mulle jos alan kuvitella olevani jotenkin "hyvä" ihminen ja yleisesti siitä, miten kaunisteleva versio blogi-minä monesti minusta on: näyteikkunapersoona.
21.03.2016 - 16:12
Mut esim Suvi Auvisen esiintymistä omilla kasvoillaan anarkismia esiin tuovana tahona on ollut musta cool 🙂
21.03.2016 - 11:14
Musta on ihanaa lukee just miten sä (ja muut bloggaajat) elää elämäänsä ja toteuttaa itseään tai aktivismiaan. Varsinkin kun sun tyyli ja taide on empaattista ja aktivismisi tuntuu kumpuavan aina kirkkaista ja itseettömistä lähtökohdista.
21.03.2016 - 19:20
’Minä’ ja ’itse’ ovat ainoat tyypit jotka voivat hoitaa sinun versiosi ihmisenäolemisesta. Ja vastuu lykätään kuitenkin sulle, joten.
22.03.2016 - 6:19
Niinhän se taitaa olla 🙂
22.03.2016 - 19:10
länsimainen individualismi on aatteena katkeroittanut sen voiman joka syntyy siitä että itse ottaa vastuun itsestään ja käyttää rohkeasti omaa subjektiivista ääntään peilinä maailmaa vasten. näin mää sen näkisin ja pukisin ”tarpeeksi aatteellisesti koherenttiin” muotoon 😀