Dolls are creepy.

Tässä kuva ”Likaisten lasten” kannesta ja keskiaukeemasta. Ja kukista, pakurivedestä ja mahtavasta Tintti-t-paidasta, jotka sain julkkarilahjaks. Lehen idea on siis, että oon musiikkia kuunnellessa  improvisoinut tarinan. Kuuntelemani musiikki näkyy aina sivun laidassa. Hauska kokeilu oli tuo. Lehteä voi tilaa 2 euroo kappale plus postikulut osoitteesta tajukankaankutoja (ät) gmail.com

En kumminkaan niin siloiseksi kuin muut.

Näin esiinnyn Kuuran blogissa (Metsäfauni kaupungissa).

ja näin Maijun (Surkuhupaisaa)

”Minä tilasin tämän, tämän puhtaan puhtaan puisen laatikon,

neliskulmaisen kuin tuoli ja melkein liian raskaan nostaa.

Sitä luulisi vaikka kääpiön tai

neliskanttisen lapsen arkuksi,

ellei sen sisältä kuuluisi tuollainen meteli…

Painan silmäni ristikolle.

Siellä on pimeää, pimeää,

kuhiseva tunne afrikkalaisista käsistä,

pienenpienistä, vientiä varten kutistetuista,

musta mustan päällä, kiukkuista kapuamista.”

-Sylvia Plath: Mehiläislaatikon saapuminen

Kategoria: Keikalla, Likaiset lapset, Sylvia Plath, Yleinen.