”..ja soinnut syntyivät, ja kaikki tähdet,

näin aallot ja liikkeen, värien musiikin,

solmitun valosta ja luvuista ja eripituisista kielistä,

siivestä ja varjosta ja eripituisista sormista,

jotka seurustelivat matematiikan kanssa muodostaen lumottuja sarjoja,

hyväilivät soittimia, musiikin kotel0ita,

joihin äänet on pakattu pieniin ampulleihin

tai venytetty kieliksi, musiikin hermoiksi, luvun mukaan.

Ja äänet vierivät nopeina portaita alas

pallojen muotoisina..”

-Eeva-Liisa Manner: Lapsuuden hämärästä

”On virta,

kiviä jotka järjestäytyvät silloiksi,

kaiverretut lohikäärmeet veden alla nukkuvat kultaiset,

portaat nousta useisiin valkoisiin taloihin,

lepo ja vapaus giottonsinisessä syvyydessä.

Pidätetty aika

rakentaa kaupungin,

jonka sisällä on toinen kaupunki,

siltoja, joiden sisällä on toisia siltoja,

lumivalkoisia hevosia ja valoja vaunuja varten,

portaita, kaikuja, avaruuden kerrottuja portteja:

Ja portit avautuvat avautuvat –

Avautuu purppuranokat, ovat muuntelu ja huilu,

avautuu heitetyt siivet, kohoavat, on fuuga,

tornit väreilevät, virtaava ruoho

solmii musiikkia valosta ja vedestä

Yön mosaiikki ja valaistut lehdet”

-Eeva-Liisa Manner: Bach

Eeva-Liisa Manner siis tukee Zappaa lähinnä siksi, että sen runot ovat hyvin musikaalisia ja niissä näkyy merkkejä synestesiasta kuten yllä.

Zappaelämänkerta oli hiukan surullinen: tuntui että Zappa jäi heikkouttaan ihmisenä vähän mulkuksi, vaikka toki nerokas muusikko oli.

Kategoria: abstrakti sarjakuva.