Pitsiä, pommeja, barbeja..
18.08.2014 - 5:43 / jii Ivaneva.
Tällaisen!!!:
Aamulehen nettiversio pienesti uutisoi tosta.
Tää oli se alkuperäinen uutinen.
Barbielle Mansonin blogi löytyy täältä. En osaa olla tosta vieläkään mitään mieltä, kaikki saa kai ilmasta itteään haluamallaan tavalla, jos siitä ei oo muille mitään vahinkoa. Samalla tavalla kai mäkin blogissa rakennan ja tuon esiin tietynlaista, pohjimmiltaan esitysluonteista persoonaa.
5 vastausta - “Pitsiä, pommeja, barbeja..”
Trackback URI | Kommenttien RSS
18.08.2014 - 11:13
Mä koen ton Barbiellen (nyt kun aiheeseen tarkemmin tutustuin) yllättävänkin vapauttavaksi. (Siis yllättävän, koska en aatellut sen niin mua koskettavan.) Vapauttava on vähän huono sana, mutta koen sen ikäänku keskarin näyttämisenä kaikille niille markkina-arvo-tyypeille sun muille ulkonäön arvostelijoille. \Ei saisi näyttää siltä, miltä minä näytän. Ja tämä koskee kaikkea erilaisuutta Suomessa. On aina riski poiketa massasta.\ Tää ajatus oli se, joka mua jotenki sykähdytti.
18.08.2014 - 14:59
Hyvä kiteytys.
21.08.2014 - 17:16
Siskon kanssa oli yhteiskäytössä muutama feikki ja aito barbie, mut emmie niillä koskaan tykännyt leikkiä. Suosin ite kaikkea pikkulelueläimiä, jotka kävi Hopeanuolesta ja Kaukometsän pakolaisista plagioituja selviytymistaisteluja. Kesäsin oli varsinkin parasta leikkii niillä pihalla, ku esim. liukumäestä sai tehtyä kivivyöryjä. Kai sieltä jotain juurenalkua tuli mun luonto- ja eläinsuojelijaidentiteettiin, kun halusin jo ala-asteella ryhtyä vegeksi, mut äiti ei antanut.
Tykkään muuten, että tän blogin luovuus ei rajoitu vaan sarjiksiin, vaan tee-se-itse-meininki näkyy kommandopipoista vaatehyllyihin. Farkkuliivisienet ovat muikeat!
24.08.2014 - 21:08
Niitä oli kyl hauska tehä 🙂
22.12.2014 - 20:28
[…] Tää on siis se mun lapsuuden barbi, mistä puhuin syksyllä sata vuotta sitten mm. Barbielle Mansonia käsittelevässä bloggauksessa, täällä! […]