Selkeemmin resepti siellä mistä sen hain, eli täällä.

Seuraava vaahtoaminen lähti liikkeelle tästä Tillin bloggauksesta. Pahoittelen tekstin suurta määrää, mut nyt sarjakuvapiirtäjän kyky tiivistää pariin nasevaan puhekuplaan petti, mulla oli asiaa 🙂

Kiukkusen olosta tekstiä. Nostatan itseäni. Mua ei hävetä olla tietyllä tavalla ulkonäkökeskeinenkin, musta meidän tehtävä on tehdä maailmasta paitsi parempi, myös kauniimpi paikka, nimimerkillä kuvisope.

Lauantaina oli World Wide Knit in Public -päivä. Mun kutomiset räjäytti uudelle levelille tuo Mila Duktigin ja Marjukka Vuorisalon ”Synkät kuteet” -neulekirja, mahtavia malleja kyl, perushommia rouheempia. Oon tottuneempi virkkaileen, pitäs saada ehkä toi oma neulomisjälkensä snadisti siistimmäksi, mut punk ja DIY:

Loppuun viel kevennykseksi piirtelin tollaisen Conanin, ”Barbaarit tulevat tänään” on Konstantinos Kavafiksen runokokoelman nimi, jota en ole lukenut, mutta nimi on pistänyt silmään 🙂

.

Ei se kaapista tuleminen ollut ihan niin yksinkertaista kuin viime päivityksessä annoin ymmärtää:

Näissä fiiliksissä maalasin muna-mrrrttiksessa tällaisen munan:

WE CAN DO IT!

Tonne lipsahti virhe, oon 31 enkä 32. Tunnen itteni vaan vanhaksi. Hävettää että kaapista tulo on kestänyt näin kauan, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Kaverit on tienny jotain 10 vuotta. Porukat on ollu se vaikee kohderyhmä tälle. Mun porukat on sodan aikana syntynyttä sukupolvea, tosi iso onni, etteivät ole fundamentalistiuskovaisia. Niitten pelot liittyy lähinnä siihen, mitä vastuksia transsukupuolisuus mulle voi elämään tuoda ja ne liioittelee noita vastuksia vielä valtavasti. Luin tuossa juuri juttua Länsi-savon verkkoversioista, jossa transsukupuolinen Elina Partanen kertoo: ”– Kangasniemelle muuttaessani katkaisin kaikki yhteydet vanhempiini ja sisarpuoliini. Pitkän hiljaisuuden jälkeen olen onnistunut luomaan uudelleen yhteydet joidenkin sukulaisteni kanssa.” (Koko juttu tämän linkin takana). Mulla on käynyt hyvä onni ja oon kiitollinen porukoiden perimmäisestä avarakatseisuudesta. Ymmärrän et ne tarvii aikaa ja oon iloinen että oon itse viimein ollut rehellinen niitä kohtaan!

Leslie Feinbergin kirjasta ”Transgender warriors”, kivikauden transgendereistä.

Ihan vaan muistutukseksi, että meitä on aina ollut ja meidän arvostuksemme yhteisössä on ollut paremmallakin tolalla 🙂

.

Ton mun haastattelun voi kattoo youtubessa, tän linkin takana, myös esim Laura juttelee tossa mielenkiintoisia!

Tuol aimmissa päivityksissä on lehtien kuvaukset.

Miska Helle on tollaisista hiukan tuoreemmista sarjistelijoista mun mielestä yks kovimpia, sillä on myös blogi!

.

Uusi sarjis on nimeltään ”Trashgender eli kirje K:lle” ja se kertoo minusta ja sukupuolistani ja koittaa jotenkin valottaa transgender-kokemusta. 40 sivua, värilliset kannet, minimihinta 2 euroo mut saa maksaa enemmänkin taas jos haluu 🙂 Postikulut päälle.

Myös vanhaa ”Utopisti eli Matti Kurikan elämä ja teot”-lehtee on taas saatavilla. Sama hinta.

Luin tänään ite tuon uuden sarjiksen ja olen kyl itseeni tyytyväinen. Rouheaa ja aitoa kerrontaa. Olen tossa jotenki rehellisimmilläni. Hyvä minä! Tässä viel pieni kuvamaistiainen (pystyy klikata isommaks):

Tampere kupliissa tota saa ostaa pienlehtimarssilta Guggenheim-projektzin Tiinan pöydästä ja mun reppukaupasta 🙂

Tutustukaapa myös Tiinan erinomaisiin sarjiksiin, täällä!

.

Normaalien maihinnousu. Vähän aistin vallankäyttöä tossa ”normaalin” määrittämisessä, se ei kumminkaan oo synonyymi ”yleisimmän” kanssa. Pääsääntöisesti oon samaa mieltä Jussi Pullisen kanssa ja haluun toivottaa vaan ”hyvää päivää, Suomen sukupuolet”, tasa-arvon hengessä. Mut on musta kysymyksiä, joissa naiseuden mainitseminen on olennaista, vaikka lasikattojen ja pakkosterilisaation kohdalla.

Dxxxa D:n biisitä, jota joskus nuorina fiilistelimme 🙂

.

Lehen nimi on ”Trashgender eli kirje K:lle”.. se on nyt taittamista vaille valmis ja tulee myyntiin viel tässä keväällä.

Käsittelee minua ja sukupuoliani. Jotain mitä oon pitkään aatellu tehä ja nyt toimeennuin.

”Onko blogi vain täydellisen elämän näyteikkuna?” kyselen.

Välillä kyllästyttää puhua täällä niin paljon itestä.. varsinkin nyt kun on piirtänyt lehteäkin tosta samasta tyypistä. Kertokaa te välillä mitä TEILLE kuuluu!?

Kaks pientä improvisaatiota samasta teemasta.

Kierrettiin Saunasaari ja syötiin Cafe Tiibetissä Harjun laella ja nähtiin ystäviä. Onnellinen päivä..

Tiinan blogissa näkökulma samaiseen retkeen.. muutenkin vois tehä sinne ristiviittauksia, esim. Tallinnareissusta on siellä kuvallista raporttia luettavissa!

.

Jotenkin kun teki itselleen konkreettisesti selväksi et miks aluperin lähti tipatonta koittamaan, niin se alkoikin sujua helposti. Viime päivityksen tuskittelu on ohi!

Tähtisadepurkissa oli siis hyödynnetty KIROTTUA NUKKEA, jonka löytymisestä pari vuotta sitten on olemassa blogimerkintä TÄÄLLÄ! (Oho, musta tuntuu tota katsoessa et mun piirtäminen on jonku verran jopa kehittynyt o.O )

.

En tiedä miten solidaarista tää on muita tipattoman pitäjiä kohtaan sanoa, mutta rehellinen tuntemukseni on, että alkoholilla on vähemmän valtaa ajatteluuni silloin kuin en koita olla kokonaan sitä ilman. 

Oon oikeastikin vähän syöny ton mukaan, vaikka kertookin enemmän mun pitkälle viedystä huumorista ja toiveajattelusta, kuin aidosta uskosta funktionaalisuuteen.

.